Käytössäni oli taas iPhonessa Ulmonin CityMaps2Go-karttasovellus, johon olin merkannut muutaman kiinnostavan paikan etukäteen. Suunnistus sovelluksen avulla on helppoa ja kätevää ilman nettiyhteyttä ulkomailla.
Hankin matkaa varten myös Revolut-kortin, eräänlaisen prepaid-periaatteella toimivan MasterCard-pankkikortin, jolle voi ladata rahaa euroina nettipankin kautta ja jota voi käyttää ulkomailla maksamiseen ja paikallisen valuutan nostoon pankkiautomaatista edullisemmin kuin Suomesta saatavaa luottokorttia ylimääräisine valuutanvaihtokuluineen. Se toimikin loistavasti Briteissä ja junalippujen ostossa nettikaupassa, vaikka rahan siirto kortille meni aika lailla viime tippaan enkä ehtinyt kokeilla kortin toimivuutta automaateissa Suomessa ennen matkaa.
Manchesterissä iski ensimmäisenä vastaan kaduilla majailevat kodittomat ihmiset, jotka heräilivät aamulla tilapäispatjoiltaan ja toimittavat aamutoimiaan jalankulkijoista liiemmin välittämättä. Jotenkin järkyttävää, millaiseen jamaan Iso-Britannia on ajautunut sitten 1980-luvun, kun oleskelin siellä viimeksi pitemmän aikaa.
Keväinen Manchester |
Moose Coffee |
Erikoista Manchesterin rauta-asemalla oli se, että junaliput tarkistettiin myös junasta poistuessa eikä vain junaan noustessa. Briteissähän varoitellaan koko ajan tunnistamattomista pakaaseista ja ilmoitetaan, että julkiseen kulkuvälineeseen mahdollisesti jääneet laukut ja pussukat tuhotaan sen sijaan, että ne toimitettaisiin löytötavaratoimistoon. Juna Llandudnoon lähti minuutilleen aikataulussa, kuten kaikki muutkin junat tällä viiden päivän reissullani. Junissa oli konduktöörit, jotka tarkistivat kaikki liput ja ilmoittivat pyytämättä, miltä laiturilta mahdollinen jatkoyhteys oli lähdössä. Nice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti