Ülkü

Hotellihuoneeni siivoaa Ülkü. Hyvin siivoaakin, ei siinä mitään. Ei ole kuin ISS:n siivoojat että jos pöydällä on yksikin tavara, ei tarvitse pyyhkiä. Ülkü järjestää tavarat ihan omin päin ja varmasti pyyhkii pölyt.

Ülkü myös somistaa. Ensin oli aseteltu pyyhkeitä nätisti vuoteelle, sitten sain hänet itse teosta väsäämässä kylpypyyhkeestä joutsenta. Kehuin että onpa nätti. Seuraavana päivänä sainkin miettiä, miten tuommoisessa ruusuvuoteessa nukutaan. Siivotahan ne ruusunlehdet piti. Roskikseen keräsin kaikki. En uskaltanut lattialle huitaista, kun Ülkü olisi varmaan loukkaantunut.

Çumhuriyet Bayramı, Antalya

Kävin Antalyassa shoppailemassa. Sattui olemaan tasavallan päivä, kansallinen juhla- ja lomapäivä, ja moni muukin pyöri keskustassa. Ikinä en ole nähnyt siellä niin paljon ihmisiä. Enhän minä arvannut tarkistaa päivämäärää mistään ennalta, vaikka Turkin lippuja on heilunut siellä täällä ja Atatürkin lempeät kasvot koristaneet tienvarsia. Jotain 90:nnestä julisteissa mainittiin, tasavalta täyttää siis pyöreitä vuosia.

Kansallinen juhlapäivä merkitsi paitsi kansanpaljoutta, paraateja, marssimusiikkia ja sotilaskoneiden ylilentoja, myös kaaosta julkisissa kulkuvälineissä. "Nostalgic tram" tyhjennettiin tylysti ja kun yritin kysyä miksi, konduktööri tokaisi "Propaganda." Ota siitä selvää. Joku paikallinen sitten tulkkasi, että kaupungin länsipuolen liikenne on tukossa ainakin iltaseitsemään asti. Mutta bussiasemalla pääsi, ja sieltä lähti pikkubussi Kemeriin ihan normaalisti.

Antalyassa oli silti hauskaa. Kaupungilla meni kulkue, jossa meni ensin polkupyöräilijöitä, sitten moottoripyöriä - paljon, kaikenlaisia ja kaikenikäisiä, liivijengiläisiäkin harrikoineen - ja viimeksi tuunattuja volkkareita, kleinbusseja ja muita autoharvinaisuuksia. Paljon Turkin lippuja, torventoitotuksia ja punavalkoisia asuja.

Raitsikkapysäkillä oli tilaisuus kuvata vastapäisen penkin väkeä. Vanha papparainen ihan oikeasti tervehti tuota patsasta ja näytti juttelevan niitä näitä.

Hyvää syntymäpäivää, tasavalta! Leivokset on ok, mutta raakoja jauhelihapaukkuja on uskaltanut kokeilla. 

Illalla vielä ilotulitus. Kuva parvekkeelta kellotornille päin. 

Aamulenkki Kemerissä

Kävin ennen aamiasta reippaalla puolentoista tunnin kävelylenkillä. Kahdeksan aikaan ei kaupungilla juuri ihmisiä näkynyt. Ilmeisesti sitkeästi elävät kesäaikaa.

Ilma oli kahdeksalta miellyttävän viileä, mutta lenkin loppupuolella mittari näytti 24:ää. Lenkillä juolahti mieleen, että näin sitä lenkkeillään ilman koiria. Mutta eikö mitä: rannalta matkaan tarttui iloinen, sekopää, sekarotuinen nuori tyttökoira, jonka mielessäni ristin Almaksi. Kun se huomasi minun suhtautuvan itseensä ilmeisen suopeasti, se teki kaikenlaisia temppuja: loikki mereen ja takaisin, toi eteeni erilaisia leluja eli rannalla lojuvaa roinaa, pureskeli välillä raivoisasti hiekkasäkkejä ja yritti raahata niitä mukanaan, hyppi välillä minua vastenkin. Vähän vaikea karkottaa sitä, kun en tiennyt turkkilaisia koirankarkotusloitsuja. No, Alma sitten rauhoittui ja lähti johdattelemaan minua halki kaupungin kohti hotellia. Välillä aina vilkaisi, että varmasti pysyn perässä. 

On kulkukoiran elämä täynnä kaikenlaisia vaaroja: kissoja ja toisia koiria, vihaisia kahvilanpitäjiä. Mutta on se ilmeisen kivaakin - Alma ei malttanut olla ottamatta iloisia spurtteja ihan vain huvin vuoksi. Ja kiva kun kaupunki on rakentanut suihkukaivoja koirien virkistäytymiseen. Jossakin välissä Alma sitten kohtasi ilmeisesti vanhan koiratutun ja antoi minun jatkaa matkaa yksin.

Kävin katsastamassa niitä seutuja, joilla lomailin täällä kymmenen vuotta sitten. Silloin oli kevät ja ilma täynnä appelsiinienkukkien tuoksua. Nyt appelsiinit ovat kypsymäisillään. Jotenkin ränsistyneeltä paikat vaikuttivat. Tiedä sitten, johtuuko siitä että sesonki on juuri loppunut eikä ole enää siivoojia vai onko turismi täällä oikeasti taantunut. 

Satama oli entisellään, tosi paljon veneitä, kaukaakin.

Aamiasella söin appelsiinikogurttia - hyvää! Hunajaa oli tarjolla monessa muodossa, muun muassa kennossa.

Antalya

Olin varannut Antalyasta halvimman mahdollisen hotellin, johon kuvittelin edellisen reissuni perusteella osaavani suunnistaa. Eli ihan kellotornin, Kale Kapisin, viereltä. Twenty Hotel maksoi 17 euroa yöltä ( yhden hengen huone). Vähän piti kysellä, ennen kuin iltaysiltä löysin hotellin, mutta löysin kuitenkin. Huone oli siisti, kylppäri ei ehkä olisi täyttänyt Suomen normeja, mutta suihkun siellä pystyi ottamaan. Varsinainen sadesuihku elikä kylmä-haalea. Hotellin ehdoton vetonaula on terassi. Näkymä sieltä hakee vertaistaan. Aamiainen 6 liiran hintaan oli niin hyvä - varsinkin kun ottaa huomioon maiseman, jossa se tarjoiltiin - että jätin runsaahkot tipit. Terassia korjailtiin parhaillaan ja rakennustelineet näyttivät aika pelottavilta, mutta hyvin terassi muutaman ihmisen kesti.

Turkkilaiset verhot on kivat. Ja kiva oli hotellin omistajien pieni terrierikin, Tarcan (vai miten se lie kirjoitetaan).

Kirjoitan tätä jo seuraavassa majapaikassa ja sylissä on seuraava eläin, nuori kissaherra, joka tuli syliin, kehräsi ja nukahti sitten tyytyväisenä. Se on ihan kuin Harmi, maalaiskissa, joka minulla oli 80-luvun lopulla. Ihan sellainen venäjänsinisen näköinen. Suomen kieli on siitä näköjään kovin rauhoittavaa, koskapa se jäi tänne aulabaariin ja syliini varmaan koko yöksi. 

Lennän taas!

Puoli vuotta edellisestä reissusta ja taas pitää mennä. Ei tätä pimeyttä ja stressiä muuten kestä. Tällä kertaa suuntana Kemer. Turkissa taas, nelisenkymmentä kilometriä Antalyasta.

Postailen lentokentältä, 3.30€ maksaneen kahvikupposen äärestä. Sillä rahalla syö Turkissa täyttävän lounaan. Mutta kun hotellin aamukahvi oli laihaa.

Muuten hotelli Helka oli oiva valinta. Edullinen, lähellä linja-autoasemaa ja rautatieasemaa, jolta lentokenttäbussit lähtevät. Sisustus oli viimeisen päälle skandinaavista ja luonnonläheistä. Koivunrunkoja ravintolassa. Ja valokuvaprinttejä kaikkialla.

Reppuni muuten tutkittiin perinpohjaisesti. Se olikin melkein tyhjä :D Joku satunnaisotanta kuulemma. Eläkeläismummot ovat ilmeisesti vaarallisin terroristiryhmä (revi siitä, NSA) tällä hetkellä. Näkyivät joutuvan käsin kopeloitaviksi järjestään. Tai sitten naisvirkailijalla oli vain tylsää ilman tekemistä. Tai olikohan harjoittelija. Kivempi kuitenkin minulle, että jouduin repun- enkä ruumiintarkastusjonoon.