sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Synttärimatka Tukholmaan


Näkymä Tukholmaan Södermalmin Montelius-vägeniltä 

Käytiin Timon kanssa pienellä syntymäpäiväristeilyllä 2. - 4.6.2016. Tällä kertaa päätimme, että liikumme Tukholmassa vain kävellen ja Södermalmilla. Siellä on nähtävää aivan tarpeeksi muutamaksi tunniksi.

Kesäkuun alun sää vähän jännitti, sillä Suomessa oli ollut kaunista ja lämmintä jo muutama päivä, mutta sään ennustettiin muuttuvan sateiseksi juuri reissumme aikaan. Otin riskillä mukaan matkalle uudet kankaiset Otz-tossut, jotka ovat mahdottoman mukavat jalassa. Paitsi läpimäriksi kastuneina. Niin kuitenkin kävi, että selvisimme reissusta kuivin jaloin.

Menimme Onnibussilla Jyväskylästä Helsinkiin. Juuri kun pääsimme Helsinkiin, alkoi sataa kaatamalla. Sade kuitenkin lakkasi siinä vaiheessa, kun astuimme Kampin linja-autoasemalta ulos. Kävelimme Viking Linen terminaaliin noin puolessa tunnissa. Terminaalin ikkunasta näkyi, miten välillä sataa ropsautteli ulkosalla.

Sateista Helsinkiä laivaterminaalin ikkunasta

Terminaalissa oli uudet automaatit, joilla lähtöselvitys sujui Viking Linen Club-kortilla alle minuutissa. Tosi kätevää. Automaatista putkahtivat hyttiliput ja etukäteen ostetut aterialipukkeet.

Laiva oli M/SGabriella, jonka hyttejä on tänä keväänä uusittu. Varasin meille neljän hengen hytin, jossa oli parivuode ja kaksi ylös nostettua yhden hengen vuodetta sekä TV. Hytti oli kuudennella kannella, kivan lähellä portaikkoa ja mukavan väljä, 13 neliötä. Siitä ei puuttunut kuin ikkuna, josta olisi joutunut pulittamaan huomattavasti enemmän kuin maksamamme 39 euroa. Hyvin siellä nukutti, vaikka Timo valittelikin hikoiluttavaa patjaa ja vuodevaatteita. Kotona kun on Hästens-patja ja untuvapeitot.

Heti laivalle päästyä piti saada päiväkahvit. Coffee and Joy -nimisen kahvilan sisustuksesta tuli mieleen Kappadokia. Värimaailma miellytti. Pyöreät, kupariset valaisimet olisivat voineet olla meidän kasaritalosta.

Kahvilla
Syömässä käytiin Viking Buffetissa mennen tullen. Timo nautiskeli oikein pitkän kaavan mukaan enkä minäkään kursaillut. Kalaruoat olivat herkullisia ja viinit ihan juotavia. Muutamaan kastikkeeseen olisin haluaisin reseptin.

Illan artistivieras oli Jonne Aaron. Käytiin katsomassa keikka, vaikka ei se minusta kummoinen ollut. Artistilla näkyi olevan joku missi seuranaan. Minä kuvailin kännykällä upeita merimaisemia ja auringonlaskua laivan ikkunoista.

Meri puoli yhdeksän aikaan illalla

Meri vähän myöhemmin

"Selfie" laivan kannella :)


Tukholman saaristoa hieman ennen aamuyhdeksää

Perjantaina Tukholmaan saavuttaessa taivas oli aivan pilvetön ja lämmintä jo melkein kaksikymmentä astetta. Loistava keli! Kuljimme pitkin Södermalmin kujia ja kortteleita, ylös ja alas mäkiä ja lukuisten puistojen läpi. Ihailimme lukuisia kirkkoja ja vanhoja puita.
Finlands vita rosor eli juhannusruusuja

Mahtava hevoskastanja, Vitabergsparken

Vanhoja taloja Viking Line -terminaalin yläpuolella

Minulla ei ollut muita ostoshaaveita matkalta kuin Lushin henna hiusten värjäykseen. Viime kerrallahan törmäsin Lushin myymälään ihan sattumalta; nyt olin merkannut sen jo valmiiksi kännykän karttasovellukseen. Timo halusi käydä levykaupassa, josta hän löysikin aarteita itselleen eli Melissa Hornin levyjä. Pet Sounds Records -nimisen kaupan levykokoelma oli mieletön. Tuli todella nostalginen olo kaikista ranskalaisista 1970-luvun ja varhaisemmistakin klassikoista: Sylvie Vartan, Gilbert Bécaud, Mireille Mathieu, jne. Laivan taxfreestä matkaan lähti pullo Kyrön Napue-giniä ja Caol Ila Distiller's Editionia (2003/2015) sekä perinteistä Underbergia.

Pet Sounds Records

Oliver Twist -pubissa nautittiin virkistävät oluet ja Paradiset-nimisestä kaupasta ostettiin vähän evästä. Paradiset on kyllä hienoin ja parhaimmin varusteltu ekokauppa, jonka olen koskaan nähnyt: ordning och reda, todellakin, ja miten laajat valikoimat!

Kahden maissa sää alkoi uhkaavasti pilvistyä, ja meille tuli kiire lähteä takaisin laivalle. Poikkesimme kuitenkin vielä Montelius-vägenille, jossa kartan mukaan oli suosittu näköalapaikka. Kierros kannatti, sillä näkymät olivat aivan mahtavat. Ja ehdimme laivaan juuri ennen kuin sade alkoi.

Montelius-vägen

Montelius-vägen

Näkymä Montelius-vägeniltä
Sataman yläpuolella ihmettelimme vielä sotalaivoja, joita purjehti peräti kolme kappaletta. Lienevätkö liittyneet viikonlopun Baltops-sotaharjoituksiin?


Kokonaisuudessaan reissu oli oikein onnistunut. Jäin kaipaamaan tällaista horisonttia ...



maanantai 25. huhtikuuta 2016

Builth Wells

Keski-Walesin tunnetuin nähtävyys lienee Brecon Beacons -kansallispuisto, jossa sijaitsee televisiosta tuttu Bear Gryllis Survival Academy. Siellä on kuvattu myös brittiläinen reality-sarja SAS-erikoisjoukoista (SAS: Who Dares Wins), jonka satuin aivan vahingossa bongaamaan Ylen Areenasta kevättalvella.

Noh, niin mielenkiintoinen kuin Brecon Beacons olisi ollutkin, minä en ollut menossa lyhyellä Walesin-reissullani sinne, vaan pieneen Builth Wellsin kaupunkiin. Autollahan sieltä pyyhkäisee kansallispuistoon tuosta vain, mutta minulla ei satu olemaan ajokorttia.

Wye-joen silta
Builth Wells on muinainen kylpyläkaupunki, mutta nykyään tunnettu Euroopan suurimman maatalousnäyttelyn, Royal Welsh Show:n, pitopaikkana. Samassa paikassa pidetään vuosittain Wonderwool Wales -käsityötapahtuma (raporttini sieltä toisessa blogissani). Tarkkaan ottaen Royal Welsh Showground on Wye-joen toisella puolella Llanelweddissä, mutta jostain syystä puhutaan tässä yhteydessä Builth Wellsistä.

Wonderwool Wales sai minut siis Builth Wellsiin. Varasin majoituksen jo kuukausia aiemmin The Pheasantry-nimisestä majapaikasta. Se olikin oikein onnistunut valinta: iso huone, oma rauha, hyvä aamiainen huoneeseen oman valinnan mukaan (tuoreita mansikoita ja croissanteja, luomujogurttia), mahtavankokoinen sänky, untuvapeitteet ja -tyynyt, tyylikäs kylpyhuone, jonka kattoikkunasta saattoi ihailla tähtitaivasta.

Entisöity riistanvartijan The Pheasantry pilkottaa puiden välistä

The Pheasantryn aamiainen

Pihalla oli kanoja, poneja ja koiria. Ikkunasta näkyivät naapurin lampaat. Idyllistä. Kaupungin keskustaan oli pari kilometriä kävelymatkaa, osa siitä vilkasliikenteisen tien reunaa, mutta ympäristö oli viehättävää. Yleensä kuljin kaupungille ison puiston läpi Wye-joen rantaa.

Näkymä huoneen ikkunasta aamulla
En juurikaan liikkunut Builth Wellsin keskustassa. Siellä näkyi olevan yksi pieni sekatavarakauppa, yksi lankakauppa ja kirjasto. Kirjastoa tarkoittava sana onkin kymrin kielellä varsin veikeä "llyfrgell".

Kirjasto - Llyfrgell
Builth Wellsin keskustaa

Magnoliat kukassa
Joen kummallakin puolella oli yksi aika hyvin varusteltu marketti, "Co-operative". Kassat puhuivat joillekin asiakkaille kymriä (walesin kieltä), mutta enimmäkseen englantia.

Viivyin Builth Wellsissä perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun. Lauantaipäivä 23.4. meni aika tarkkaan Wonderwool Wales -tapahtumassa. Koska olin matkassa yksin, en viihtynyt ravintoloissa tai pubeissa. Käsityömessuilla söin hampurilaisen ulkona ojanpenkalla istuen muiden messukävijöiden seurassa. Iltapäivällä kahvin kanssa maistui paikallinen leivonnainen bara birth.

Bara brith ja kahvi

Sunnuntaina matkustin reilut 12 tuntia takaisin kotiin Manchesterin ja Tukholman kautta.  Etukäteen junamatka Manchesterin lentokentälle stressasi minua aika tavalla, koska vaihtoaikaa junien välillä oli parhaimmillaan kahdeksan minuuttia. Junat kuitenkin kulkivat täsmälleen ajallaan ja muita matkustajia seuraamalla osuin aina oikealle laiturille.

Turvatarkastus Manchesterin lentokentällä oli pienoinen järkytys. Harkitsin, kannattaako maksaa fast lane -maksu etukäteen, kun sellainenkin olisi ollut mahdollista. Ei olisi kannattanut. Juna oli lentoaseman kentällä 1,5 tuntia ennen lentoa. Kävely terminaaliin kesti 10 minuuttia. Lähtöaula oli aika tyhjä, mutta turvatarkastukseen oli valtavan pitkä jono. Joku virkailija kuitenkin huuteli, että matkustajat, joiden koneen lähtöön on tunti tai vähemmän, voivat etuilla jonossa. Oikaisin nauhojen alta kohti turvatarkastusta, kunnes tulin virkailijan kohdalle ja hän vei minut suoraan jonon kärkeen. Fast lanea pitkin kulkeneet matkustajat, joiden huomasin tulleen paikalle samaan aikaan kuin minä, jäivät nuolemaan näppejään. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Lentokentällä ehti vielä kiertelemään tax freessäkin (tai oikeastaan piti kiertää) ennen koneen lähtöä.

Kotimaa otti vastaan aikamoisella myrskyllä. Onneksi mies oli auton kanssa vastassa Pirkkalan kentällä.

Cilmerin pysäkki Heart of Wales -radan varrella oli lähinnä majapaikkaa; junan konduktööri pysäytti junan täällä

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Llandudno

Llandudno, etualalla Grand Hotel

Saavuin Llandudnon kaupunkiin kahden maissa iltapäivällä. Junan ikkunasta näkyi keväisiä maisemia, kukkivia magnoliapuita ja narsisseja sekä välillä merta ja välillä lampaita. Yes! Kävelin rautatieasemalta suoraan majapaikkaani, jonka olin varannut Booking.comin kautta. Rosaire Private Hotel oli siisti bed and breakfast -tyyppinen paikka, ilmeisen suosittu keskellä viikkoakin, ja omistaja Jo oli oikein mukava ja seurallinen ihminen. Sain alennusta huoneen hinnasta, koskapa matkatoverini ei päässyt paikalle. Ensimmäisenä majapaikkaan saapuvalle tarjottiin totta kai teetä maidon kera.

Rosaire Private Hotel rauhallisella sivukadulla


Ullakkohuone

Rosaire, englantilainen aamiainen 

Llandudno on suosittu lomakaupunki meren rannalla. Siellä on monen tasoisia hotelleja ja ravintoloita, ostosmahdollisuuksia, museoita (joissa en käynyt) ja uimarannat kaupungin molemmin puolin sekä pitkä huvittelulaituri peliluolineen ja tivolikojuineen. Katujen varsilla olevat talot, hotellit ja huvilat ovat hyvinhoidettuja ja komeita, mutta laituri ja sen vieressä oleva Grand Hotel edustivat lähinnä rappioromantiikkaa.  Sää oli käyntini aikana aurinkoinen, mutta tuulinen. Monet lomailevat britit olivat jo pukeutuneet kesämekkoihin ja varvassandaaleihin, vaikka lämmintä oli alle parikymmentä astetta ja tuuli aika pureva.

Llandudno

Rantakatu

Llandudno Peer

Llandudno Peer kauempaa

Happy Valley (köysiradan ja ratikan lähtöpaikka)

Suosittu Llandudnon nähtävyys on Great Orme -kukkula, jonne pääsee hyvällä säällä köysiradalla (oli liian tuulista sinä päivänä kun yritin) tai vanhanaikaisella raitiovaunulla. Edestakainen matka jälkimmäisellä maksoi 9,50 puntaa. Kukkulan päältä on hyvät näköalat merelle ja kaupunkiin. Siellä on ravintola, pubi, kauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Great Ormelle pääsee halutessaan myös vaellusreittejä pitkin. Vaeltaminen on erittäin suosittu urheilu- ja lomanviettomuoto Walesissä.

Great Orme Cable Cars

Great Orme Tramway
Great Orme Tramway, matkalla alas
Näkymä Great Ormelta
Näkymä Great Ormelta

Näkymä picnic-paikalta

Alun perin suunnittelin käväiseväni Llandudnosta päiväseltään myös ihailemassa Snowdonian vuorimaisemia hieman etelämpänä, mutta koskapa nähtävää riitti pariksi päiväksi kaupungissakin, niin jäi käymättä. Snowdoniaan pääsee Llandudnosta useilla bussi- ja junavuoroilla päivittäin.

Pubejahan Walesissa on tiheässä, niin täälläkin. Ensimmäisenä iltana testasin rannan läheisyydessä olevan pubin. Iso tuoppi olutta ja maittava salaatti maksoivat hieman alle kymmenen puntaa. Seuraavana päivänä löysin (ilmeisesti kaupungin ainoan?) supermarketin ja ostin sieltä picnic-lounaan Great Ormelle puolta halvemmalla. Varsinaiset ravintolat jäivät tiukan matkabudjetin vuoksi testaamatta.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Manchester

Saavuin Manchesterin lentokentälle hieman yhdeksän jälkeen aamulla ja hurautin lentokentän yhteydessä olevalta asemalta junalla Piccadilly-asemalle. Juna-asemalle käveli lentoterminaalista noin kymmenessä minuutissa.  Junalipun sai automaatista viidellä punnalla. Minulla oli aikaa käveleskellä kaupungilla ja käydä aamiaisella ennen kuin juna Llandudnoon lähti puolen päivän maissa.

Käytössäni oli taas iPhonessa Ulmonin CityMaps2Go-karttasovellus, johon olin merkannut muutaman kiinnostavan paikan etukäteen. Suunnistus sovelluksen avulla on helppoa ja kätevää ilman nettiyhteyttä ulkomailla.

Hankin matkaa varten myös Revolut-kortin, eräänlaisen prepaid-periaatteella toimivan MasterCard-pankkikortin, jolle voi ladata rahaa euroina nettipankin kautta ja jota voi käyttää ulkomailla maksamiseen ja paikallisen valuutan nostoon pankkiautomaatista edullisemmin kuin Suomesta saatavaa luottokorttia ylimääräisine valuutanvaihtokuluineen. Se toimikin loistavasti Briteissä ja junalippujen ostossa nettikaupassa, vaikka rahan siirto kortille meni aika lailla viime tippaan enkä ehtinyt kokeilla kortin toimivuutta automaateissa Suomessa ennen matkaa.

Manchesterissä iski ensimmäisenä vastaan kaduilla majailevat kodittomat ihmiset, jotka heräilivät aamulla tilapäispatjoiltaan ja toimittavat aamutoimiaan jalankulkijoista liiemmin välittämättä. Jotenkin järkyttävää, millaiseen jamaan Iso-Britannia on ajautunut sitten 1980-luvun, kun oleskelin siellä viimeksi pitemmän aikaa.

Keväinen Manchester
Kävin mainostetussa Moose Coffeessa syömässä amerikkalaisia pannareita, mutta eivät ne minun mielestäni olleet kovin kummoisia. Tai itse asiassa paikka oli niin suosittu ja palvelu niin hidasta, että otin pannarit ja kahvin mukaani junaevääksi.

Moose Coffee
Olin ostanut junaliput etukäteen netistä Traveline-palvelusta ja kävin lunastamassa ne automaatista ennen junan lähtöä. Junaliput ovat tässä palvelussa vähintään 40 % halvempia, jos ne ostaa etukäteen. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, missä näitä automaatteja on, sillä aivan jokaisella junapysäkillä niitä ei ole.

Erikoista Manchesterin rauta-asemalla oli se, että junaliput tarkistettiin myös junasta poistuessa eikä vain junaan noustessa. Briteissähän varoitellaan koko ajan tunnistamattomista pakaaseista ja ilmoitetaan, että julkiseen kulkuvälineeseen mahdollisesti jääneet laukut ja pussukat tuhotaan sen sijaan, että ne toimitettaisiin löytötavaratoimistoon.  Juna Llandudnoon lähti minuutilleen aikataulussa, kuten kaikki muutkin junat tällä viiden päivän reissullani. Junissa oli konduktöörit, jotka tarkistivat kaikki liput ja ilmoittivat pyytämättä, miltä laiturilta mahdollinen jatkoyhteys oli lähdössä. Nice.

Wales 2016: sun, sea and sheep

Llandudnon lokki
Lampaita kasvattavan ystäväni ja minun pitkäaikainen haave on ollut päästä käymään Wonderwool Wales -tapahtumassa Keski-Walesissä. Wonderwool Wales vastaa hieman Suomen kädentaidot-messuja, mutta on nimensä mukaisesti keskittynyt villaan ja kaikkeen siihen liittyvään: lankoihin, neulomiseen ja neuletarvikkeisiin, kudontaan, kehruuseen ja kehruutarvikkeisiin. Kävimme vuonna 2010 Luoteis-Englannissa Woolfest-nimisillä käsityöfestareilla, joka on hyvin samanlainen kuin Wonderwool Wales. Bloggasin siitä aikoinaan käsityöblogissani.

Kävi niin, että ystäväni joutui sairaustapauksen takia perumaan matkansa eikä miehellä ollut voimassa olevaa passia, joten reissasin taas kerran yksikseni.

Lähdin liikkeelle Pirkkalan lentokentältä, josta lensin ensin Arlandaan ja sitten Manchesteriin, koska lennot tulivat halvimmiksi sillä tavalla. Lentoyhtiönä oli SAS. Timo kyyditsi lentokentälle ja takaisin. Onneksi kyyditsi, sillä takaisin tullessa Tampereella oli aivan hirveä myrsky ja olisi tullut erittäin mielenkiintoinen bussi- tai junamatka kotiin.

Walesissä minulla oli onni matkassani, sillä sää oli koko matkan ajan aurinkoisen keväinen. En kastunut koko matkalla. Halusin nähdä Walesistä muutakin kuin sisämaan vihreitä kukkuloita ja miljoonia lampaita, joten matkustin ensin junalla Manchesteristä Llandudno-nimiseen merenrantakaupunkiin. Nettisurffailun perusteella vaikutti siltä, että Builth Wells -nimisessä pikkukaupungissa, jossa Wonderwool Wales järjestetään, ei ole kovin paljon muuta nähtävää ainakaan autottomalle matkailijalle.

Raporttini Wonderwool Wales -tapahtumasta löytyy käsityöblogistani.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Herätys!


Blogi on ollut tauolla pitkään. Matkustellut kyllä olen, mutta bloggaus tyssäsi jossakin reissussa siihen, kun en saanut tuotua Bloggeriin kuvia suoraan kännykästä. Blogi ilman kuvia on minusta yksinkertaisesti tylsä.

Mies on kysellyt useamman kerran blogipostausten perään. Niitä on kuulemma mukava lukea. Jospa nyt terästäytyisin ja selvittäisin, mistä ne ongelmat johtuvat. Ja tekisin muutaman enemmän retrospektiivisen blogipostauksen menneistä reissuista Tukholmaan ja Turkkiin.

Suomessakin on tullut vähän reissattua. Ohessa kuvia Reisjärveltä kesällä ja syksyllä 2014. Mustikoita ja puolukoita saatiin jopa myyntiin asti. Veljen kanssa poimittiin - ja siivottiin - yhteensä 610 kiloa puolukoita!




keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sempati Motel

Sempati Motel
Hotelliksi Sidessä varasin halvan perhehotellin vanhasta keskustasta, Sempati Motel. Kivan siisti paikka, vaikka kylppäri on niin pieni, että suihku ei onnistu kastelematta kaikkea. Sijainti on todella rauhallinen. Olin ensimmäisenä iltana äimänä käkenä, kun astelin muutaman askelen hotellilta ja siellä oli väkeä kuin pipoa! Mitään ääniä ei hotelliin kuulunut. Illalla tuli kova ukkosmyrsky, joka ei onneksi kestänyt kauan. Yöllä heräsin johonkin ravintolan musiikkiin, mutta ei sekään loppujen lopuksi yöuniin vaikuttanut. Moskeija on ihan vieressä, joten aamuherätys on varma!

Hotellin henkilökunta ei osaa oikein hyvin englantia, mutta he ovat oikein ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Puhuvat minulle turkkia sujuvasti ja minä olen ymmärtäväni siitä jotain.

Hotellihuone

Sempati Hotel, näkymä parvekkeelta (ja naapurin parveke vasemmalla)

Ahdas kylpyhuone, jossa suihkussa käynti kasteli kaikki paikat

Aamiainen tarjoiltiin hotellin pienellä pihalla. Se oli valmiiksi aseteltu lautaselle, todella hyvä ja riittävä. Muita aterioita hotellista ei saa, mutta muutaman kymmenen metrin päässä on hyvä kebabpaikka, jossa tuli asioitua aika usein.

Sempati Motelin sisäpiha

Turkkilainen aamiainen

Langaton verkko ei toiminut huoneessani, mutta toimi sisäpihalla ja käytävän päässä pihan puolella, joten vietin aikaa portailla selaillen whatsappia ja internetiä.
Portailla oli hyvä illalla surffailla netissä