Koskapa viime vuonna ei tullut käytyä etelänmatkalla, niin keväällä iski kauhea matkakuume. Sain houkuteltua Timon mukaan Tukholman-risteilylle. Laivalla kun on tunnetusti notkuvat herkkupöydät ja Timo on aikamoinen herkkusuu.
Googlettelin ennen reissua kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin matkanjärjestäjät halpojen lippujen toivossa. Auton parkkeeraus Helsingissä tai Turussa vaikutti niin arvokkaalta, että päätimme lähteä matkaan bussilla.
Edullisimmaksi matkustustavaksi osoittautui liittyminen Viking Linen Clubiin. Bussiliput Helsinkiin sai etukäteen netistä ostettuna kahdella kympillä, ja aikataulut oli sovitettu Ruotsin-laivojen aikatauluihin, joten matkanteko oli erittäin sujuvaa. Vankkoja istumalihaksia siinä toki vaadittiin.
Hyttimme oli kiva kahden hengen hytti, jossa oli taulutelevisio. Siitä saattoi katsella paitsi tv-ohjelmia, myös merimaisemia sekä laivan lähtemistä ja saapumista satamiin. Ikkunaton hytti maksoi 29 euroa.
Mariella-laiva oli siisti, joskin hieman kuluneen oloinen. Ruoissa ei ollut valittamista. Itse ihastuin erityisesti pieniin blineihin ja mätiin, jota tätä ennen en ole sietänyt. Siinä sen näkee, että matkailu arvartaa. Jotenkin meiltä vanhuksilta jäi laivan viihdetarjonta kokonaan kokematta. Aika hiljaistahan laivalla keskellä viikkoa olikin, matkustajina enimmäkseen eläkeläisiä. Täydellä vatsalla rojahdettiin petiin ja kerättiin voimia tulevan päivän koitoksiin.
Lähtöpäivänä 26. toukokuuta Helsinki oli kolea ja harmaa.
Laivalla ollessa sää kuitenkin kirkastui. Illalla kannelta saattoi ihailla uskomattomia sinisen sävyjä.
Aamulla Tukholmaa lähestyttäessä taivas oli jo ihan pilvetön.
Ostimme Slussenin metroasemalta päivän metrolipun ja menimme sillä kaupunkiin. Päiväippu oli aika turha, sillä kauniilla ilmalla käveli mieluummin kuin matkusteli maanalaisella. Timon jalkoja särki ja hän palasi laivalle lepäilemään hyvin pian päiväkahvin jälkeen. Itse kiertelin vanhan kaupungin kujilla ja erityisesti käsityöliikkeissä, nautin keväisestä auringonpaisteesta ja suurkaupungin humusta, ihmettelin ruotsalaisten miesten tiukkoja pukuja ja naisten tyylikkyyttä. En löytänyt mitään tähdellistä ostettavaa. Palasin tunnelbanalla Slussenille ja törmäsin Slushin liikkeeseen, josta ostin hennaa hieman halvemmalla kuin Helsingin Slushilta.
Viskisieppona yksi minun matkani kohokohdista oli viskien maistelu laivan taxfree-kaupassa. Parasta oli tietysti se viski, jota ei ollut enää saatavana. Taliskeria ja Bowmorea lähti kuitenkin matkaan.
 |
| Photobombing! |
Kävelin takaisin laivalle samaa tylsää reittiä Slussenilta, mitä olin mennytkin. Unohdin, että Timo oli suositellut yläreittiä Katarinavägenin kautta. Seuraavalla kerralla sitten.
