Kemer

Mitähän tästä paikasta sanoisi? Se on muuttunut aika lailla sitten vuoden 2003, kun kävin täällä viimeksi. Silloinkin se oli keinotekoinen, jotenkin historiaton. Nyt se on Russian town. Täynnä venäläisiä tai venäjää puhuvia ainakin. Jotain on jäljellä aikaisemmasta pohjoismaisesta turismista. The Viking Hotel. Eipä juuri muuta. Turkkilaiset nyrpistävät nenää, kun sanon lomailevani täällä. Parempi olisi kuulemma Cıralı tai Olimpos. Ehkä joskus...

Kaupungilla kaikki turkkilaiset tuntuvat puhuvan venäjää. Tekstit on kyrillisillä kirjaimilla. Hotellissakin on jonkin verran venäläisiä, mutta eniten kuulee saksaa. Ihan kuin Lara Beachillä ja Antalyassa. Suomen kieltä en ole kuullut kertaakaan hotellissa. Virolaisia vieraita kyllä on. Ja onhan unkarilaisetkin sukulaiskansa, muka. Niitä on täällä yksi ryhmä. Hunneja ovat, ravintolassa saa pitää varansa, etteivät vie paikkaa kesken aterian, sen verran röyhkeitä tuntuvat olevan.

Hotelli, Crystal De Luxe Resort & Spa, jonka valitsin sijainnin ja hinnan perusteella, on osoittautunut tosi hyväksi. Palvelu on kautta linjan ystävällistä, ei tungettelevaa ja ammattitaitoista. Olen todella viihtynyt täällä. Ruoka on ollut hyvää ja all-inclusiveen kuuluu ulkomaalaisia juomia, ei turkkilaisia viskijäljitelmiä, kuten edellisessä lomapaikassa. 

Hotellin sisustus ei ole niin pramea kuin Rixos-hotellissa. Spa-tyyliä, joka on nyt muotia kotimaassa: luonnonkiviä, maanläheisiä värejä ja kristallia (okei, Crystal...). Tämä sisustus kestää aikaa. Hotellihuoneen vessan altaatkin on aitoa kiveä. Alla aulabaari, jossa näpyttelemään tätä tekstiä.

Jos jotain voisi toivoa, niin Rixos-hotellin lumoava tuoksu täältä puuttuu. Tuoksuu paremminkin kloori. 

Ruoka on ollut huikean hyvää koko ajan. Rannallakin on tarjolla hampurilaisainekset, börek eli voitaikinapasteijoita, kananuggetteja, sipulirenkaita, salaatteja ja hedelmiä. Minusta on tullut täällä ayran-fani eli kuumimpaan aikaan juon mieluimmin jugurtin ja veden sekoitusta, ayrania. Suolaakin siinä taitaa ripaus olla. Turkish Night oli kulinaarisesti ehkä mieleenpainuvin. Parasta grillattua karitsaa mitä olen ikinä syönyt ja monta muutakin turkkilaista ruokaa. Tuorepuristettu appelsiinimehu aamulla on niin parasta! Ja nostaa verensokerin varmaan taivaisiin?!

Yksi lempipaikoistani on ollut terassi, jossa ystävällinen nainen valmistaa iltapäivisin gözlemeä eli eräänlaisia turkkilaisia leivonnaisia, suolaisia ja makeita. Harmi kun meillä ei sen naisen kanssa ollut yhteistä kieltä.

Tuolla minä neuloin muutamat sukat teetä ja gözlemeä nauttien. Jotkut nukkuivat tyynyillä iltapäivänokoset, jotkut polttelivat vesipiippua.

Nyt tämä ihanuus alkaa olla ohi. Huomenna taksilla Antalyaan puoli yhdeksältä (törkeään hintaan, 50€, mutta ei jaksa monta bussivaihtoa ja laukun raahausta asemilla aikaisin aamusta) ja kotona parhaassa tapauksessa kymmenen maissa illalla.